Katseita

Katsoin tv-haastattelun amerikkalaisesta huippuplastiikkakirurgista. Plastiikkakirurgi puhui erinomaisen kiinnostavasti. Hänen tapansa katsoa ihmistä oli rakennusinsinöörimäinen – katse oli jotenkin kirkkaan rationaalinen. Katse oli ikään kuin eettisen ja esteettisen katseen ulkopuolella. Plastiikkakirurgi etsi ja kuvasi kasvojen syitä ja seurauksia: jos nenää siirtää tänne, niin korva siirtyy tänne, jos hiusrajaa nostaa tänne, leuan mitta muuttuu ja niin edelleen.

Jossain vaiheessa haastattelua BBC:n mukavan näköinen naistoimittaja kysyi: ”Mitä kauneusleikkausta suosittelisit minulle?” Huippuplastiikkakirurgi vastasi nanosekunnissa: ”En mitään.”
Jäin miettimään vastausta. Miksi plastiikkakirurgi ei korjaisi mitään? Oliko toimittaja rakennusinsinöörin katseella kompromissittoman täydellinen? Flirttailiko plastiikkakirurgi? Eikö hänen työnsä olisi myydä kauneusleikkauksia? Ehkä tämä viimeinen kysymys paljastaa vastauksen. Hyvä myyjä kertoo sen, mitä asiakas haluaa kuulla. Ja ihminen haluaa kuulla – riippumatta uskooko hän kuulemaansa itse – olevansa jonkun silmissä täydellinen, ainutlaatuinen ja korjaustarpeiden ulkopuolella.

Kun lapsen kasvatus onnistuu, lapsi saa kokemuksen, jossa vanhemmat katsovat häntä ihailevin silmin. ”Meidän lapsukaiset ja naapurin kakarat”, sanotaan. Meidät on luotu ajattelemaan isosti lapsistamme – salaa tai julkisesti – näkemään heidät erityisinä, ainutlaatuisina ja parhaina. Sitä lapsi tarvitsee.

Ihminen, jota ei ole pidetty koskaan erityisenä ja ihmeellisenä, kantaa hankalasti korjattavia jälkiä aikuisena ja paljastaa ne työelämässä, rakkaussuhteissa ja ystävyyssuhteissa. Nainen, jota kukaan ei ole sanonut pienenä prinsessaksi ja maailman kauneimmaksi tytöksi, näkyy kauas. Ja myös mies, jota kukaan ei ole kehunut pienenä komeaksi ja vahvaksi.

Psalmin 139 ihmiskuvauksessa sanotaan suunnilleen näin: ”Minä olen ihme. Suuri ihme. Kiitän sinua siitä.” Voiko sitä paremmin sanoa? Jumalan silmissä Sinä olet erityinen, ainutlaatuinen ja täydellinen. Ihme. Ehkä tämä nyt kuulostaa sanahelinältä tai liturgialta. Mutta mietipä tätä seuraavan kerran, kun koko maailman silmissä olet jotain ihan muuta. Mieti tätä lausetta, kun peilin edessä kaikki vaatteet on jo kokeiltu ja kilot eivät ole hävinneet – tai kun kaikki kampaukset on taiteiltu ja kalju kirkuu. Mieti tätä lausetta, kun olet mokannut perheessä, työssä tai koulussa. Jumala on taivaallisena rakennusinsinöörinä luonut kaiken. Ja tämän Luojan silmissä sinä olet kaunis ja hyvä – erityinen, täydellinen ja ainutlaatuinen ihme.

Jumalaisen katseen alla,

Teemu Laajasalo
Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja, pappi, KT

teemu.laajasalo@evl.fi