Jumalan palvelus

Armo ei ole oikeudenmukaista eikä kohtuullista. Armo on armollista. Ihminen pystyy parhaimmillaan oikeudenmukaisuuteen ja kohtuullisuuteen. Antiikin ajat- telijan lause viehätti uskonpuhdistajaamme: ”Ihminen ei tekisi mitään hyvää, jos olisi varma siitä, että toiset ihmiset eivät näe eikä Jumala välitä.” Kun ihminen katsoo Jumalaan päin, hän tekee sen uskonpuhdistajan mielestä vain ansioituakseen Jumalan silmissä.

Jumala ei kaipaa ansioitumista. Ja Jumala ei varsinkaan edellytä meiltä synkkämielisyyttä. Jumala toivoo riemua armon innoituksesta, iloa olemisen sietämättömästä keveydestä. Kristityn peruspaheiden - synkkyyden ja ylpeyden - tilalle nouskoon aito kiitollisuus. Ja tästä kiitollisuudesta kummutkoon ilo omaan elämään ja rakkaus toisen elämään. Meidän tehtävänä on taistellen muuttaa tekopyhyys pyhyydeksi ja uskonnollinen ylpeys kiitollisuudeksi.

Ihminen voi vastata Jumalan armoon omalla kohtuullisuudellaan lähimmäistä kohtaan. Jumalanpalvelus on ihmistä varten. Silloin Jumala palvelee ihmistä. Agricolassa on viisi viikoittaista messua. Valitse omasi, ota ystävä mukaan ja tule iloitsemaan!

Teemu Laajasalo
Agricolan toiminnanjohtaja, pappi

Rakkaudesta

Kielitoimiston selitykset sanoille eivät aina tunnu kovin järkeviltä. ”Rakkaus on syvä kiintymys toiseen henkilöön tai muu syvä kiintymys johonkin tai johonkuhun.”

Olen aina ollut kiinnostunut rakkaudesta, rakkauden käsitteestä. Voiko enemmän inflaation kärsinyttä sanaa olla olemassa? Siitä todistaa jo sekin, että rakkaus-käsitteen inflaatiotakin on julistettu jo ikuisuus. Surullista. Tai toisaalta kiehtovaa. Kiehtovaa siinä mielessä, että rakkaudesta puhuminen millä tasolla tahansa on kaikkein vaikeinta. Tämä puhe on kaikista altteinta loputtoman raa’alle ja herjaavalle naurulle.
Mitä on rakkaus? Rakkaus on ihmisen suuntautuneisuutta, itseensä ja toiseen. Se on suuntautuneisuutta, jota määrittää vastuullisuus, herkkyys ja loputtoman suuri hyvä tahto. Rakkautta määrittelee myös velvollisuus, joka paradoksaalisesti on vapaaehtoista. Rakkaus ei ole sidottu mihinkään elämän ulkoisiin muotoihin tai käytäntöihin.

Ehkä kielitoimisto sitenkin tällä kertaa onnistuu hyvin sanaselityksessään. Rakkaus on kiintymystä – siis halua kiinnittyä. Sitä on ihmisen rakkaus toiseen. Sitä on ihmisen rakkaus Jumalaan. Ja sitä on Jumalan rakkaus ihmiseen.

Teemu Laajasalo
Agricolan toiminnanjohtaja, pappi

Anteeksi

Tapasin naisen, jonka pienen veljen yli rattijuoppo ajoi vuosia sitten. Yliajon hetkellä nainen – tuolloin nuorehko tyttö – käveli vieressä. Sisko siis näki vierestä veljensä kuoleman. Hetkellä, jolloin veljen elämä loppui, siskon elämä muuttui lopullisesti.

Vuosia tragedian jälkeen nainen kertoi minulle, että on antanut anteeksi rattijuopolle. Kysyin, miten ihmeessä anteeksiantaminen on mahdollista? Oliko se nopeaa? Edellyttikö se juopon ymmärrystä? Seurasiko siitä unohdus? Nainen vastasi kaikkiin kolmeen kysymykseen kieltävästi.

Ensinnäkin: Ei, anteeksiantaminen ei ollut nopeaa, se ei tapahtunut päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Mutta tapahtui. Toiseksi: Ei, se ei edellyttänyt juopon tekojen selittelyä tai hänen henkilöhistoriansa ymmärrystä. Ja kolmanneksi: Ei, siitä ei seurannut unohdusta.

Ihmisen ihmeellisin teko – anteeksiantamus – ei tapahdu heti ja helposti, ei selittele vääryyttä ja kärsimystä eikä edellytä unohdusta.

Anteeksiantaminen on anteeksiantamista – kostosta luopumista, oman sydämen raivaamista vihasta.
Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” Jeesuskin sanoo ”jos”. Anteeksiantamus on siis vaikeaa ja epävarmaa Jeesuksenkin mielestä. Jos me siihen kykenemme, meille luvataan Raamatusta sellaista anteeksiantamusta, johon vain Jumala kykenee. Taivaallinen anteeksiantamus on ihmiseen verrattuna täydellistä: helppoa ja heti annettua. Siinä selitellään ja ymmärretään ja ennen kaikkea unohdetaan. Mitä sinä voisit antaa anteeksi?

Innostuksella,

Teemu Laajasalo
Agricolan toiminnanjohtaja, pappi