Tapasin naisen, jonka pienen veljen yli rattijuoppo ajoi vuosia sitten. Yliajon hetkellä nainen – tuolloin nuorehko tyttö – käveli vieressä. Sisko siis näki vierestä veljensä kuoleman. Hetkellä, jolloin veljen elämä loppui, siskon elämä muuttui lopullisesti.
Vuosia tragedian jälkeen nainen kertoi minulle, että on antanut anteeksi rattijuopolle. Kysyin, miten ihmeessä anteeksiantaminen on mahdollista? Oliko se nopeaa? Edellyttikö se juopon ymmärrystä? Seurasiko siitä unohdus? Nainen vastasi kaikkiin kolmeen kysymykseen kieltävästi.
Ensinnäkin: Ei, anteeksiantaminen ei ollut nopeaa, se ei tapahtunut päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Mutta tapahtui. Toiseksi: Ei, se ei edellyttänyt juopon tekojen selittelyä tai hänen henkilöhistoriansa ymmärrystä. Ja kolmanneksi: Ei, siitä ei seurannut unohdusta.
Ihmisen ihmeellisin teko – anteeksiantamus – ei tapahdu heti ja helposti, ei selittele vääryyttä ja kärsimystä eikä edellytä unohdusta.
Anteeksiantaminen on anteeksiantamista – kostosta luopumista, oman sydämen raivaamista vihasta.
Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” Jeesuskin sanoo ”jos”. Anteeksiantamus on siis vaikeaa ja epävarmaa Jeesuksenkin mielestä. Jos me siihen kykenemme, meille luvataan Raamatusta sellaista anteeksiantamusta, johon vain Jumala kykenee. Taivaallinen anteeksiantamus on ihmiseen verrattuna täydellistä: helppoa ja heti annettua. Siinä selitellään ja ymmärretään ja ennen kaikkea unohdetaan. Mitä sinä voisit antaa anteeksi?
Innostuksella,
Teemu Laajasalo
Agricolan toiminnanjohtaja, pappi
