Kielitoimiston selitykset sanoille eivät aina tunnu kovin järkeviltä. ”Rakkaus on syvä kiintymys toiseen henkilöön tai muu syvä kiintymys johonkin tai johonkuhun.”
Olen aina ollut kiinnostunut rakkaudesta, rakkauden käsitteestä. Voiko enemmän inflaation kärsinyttä sanaa olla olemassa? Siitä todistaa jo sekin, että rakkaus-käsitteen inflaatiotakin on julistettu jo ikuisuus. Surullista. Tai toisaalta kiehtovaa. Kiehtovaa siinä mielessä, että rakkaudesta puhuminen millä tasolla tahansa on kaikkein vaikeinta. Tämä puhe on kaikista altteinta loputtoman raa’alle ja herjaavalle naurulle.
Mitä on rakkaus? Rakkaus on ihmisen suuntautuneisuutta, itseensä ja toiseen. Se on suuntautuneisuutta, jota määrittää vastuullisuus, herkkyys ja loputtoman suuri hyvä tahto. Rakkautta määrittelee myös velvollisuus, joka paradoksaalisesti on vapaaehtoista. Rakkaus ei ole sidottu mihinkään elämän ulkoisiin muotoihin tai käytäntöihin.
Ehkä kielitoimisto sitenkin tällä kertaa onnistuu hyvin sanaselityksessään. Rakkaus on kiintymystä – siis halua kiinnittyä. Sitä on ihmisen rakkaus toiseen. Sitä on ihmisen rakkaus Jumalaan. Ja sitä on Jumalan rakkaus ihmiseen.
Teemu Laajasalo
Agricolan toiminnanjohtaja, pappi
