Odotuksia

Odottavan aika on pitkä. Lapsi, joka odottaa isovanhempien vierailua kotioven takana tietää, mitä odotus on. Nuori, joka odottaa ikärajan saavuttamista tietää, mitä odotus on. Raskaana oleva nainen, joka odottaa lapsen laskettua aikaa ja kuulostelee kehoaan tietää, mitä odotus on.
Odotus on kovin tuttua – yksinäinen, joka odottaa kumppanin löytymistä; työn sankari, joka odottaa ylennystä työpaikalla; sairas, joka odottaa parantumista; vanhus, joka odottaa viimeistä matkaa. Kuinka paljon ihmisen elämään liittyykään odottamista.

On kolmenlaista odottamista. Ensinnäkin sitä, että odottaa jotain toiselta. Ja toiseksi on sitä, että joku toinen odottaa itseltä jotain. Kolmas odottaminen on sitä, että itse odottaa itseltään jotain. Usein nämä lajit menevät sekaisin. On epäselvää, ovatko odotukset minun itseni vai jonkun toisen asettamia – ja toisaalta, ovatko omat odotukseni laitettu itsen vai jonkun toisen varaan.

Joulun odotus – latinasta väännettynä siis adventti, Jeesuksen ihmeellisen syntymän odotus – on odotusta, jossa odotuksen kaikki kolme lajia näkyvät. Ensinnäkin Jeesukselta voimme odottaa ihan mitä vain, Hänen varaansa on laitettava ihan kaikki. Toiseksi Jeesus ei odota meiltä mitään paitsi Jeesukselle asetettuja odotuksia, toivon siirtämistä häneen. Ja kolmanneksi Jeesus kutsuu armahtamaan jokaisen meistä itsensä omista odotuksistansa.
Odottamiseen liittyy mahdollisuuksia ja riskejä – onnistumisen toivoa ja epäonnistumisen pelkoa. Joulun odotuksessa korostuu aivan erityisesti toivo. Joulun toivo arjen katkaisijana, uuden aloittajana, ihmeen lihallistumana, ihmisten keskinäisen rakkauden herätyskellona yhdistää meitä kaikkia. Sitä kannattaa odottaa, yhä uudestaan ja uudestaan.

Adventti-iloa ja joulusiunausta toivottaen

Teemu Laajasalo
Agricolan toiminnanjohtaja, pappi

Jeesustelusta

Älä jeesustele! Aika moni teistä on joskus kuullut tämän lauseen. Aika moni teistä on kenties sanonut näin itsekin. Mitä ”älä jeesustele” tarkoittaa? Älä jeesustele tarkoittaa ainakin, että ”älä yritä nähdä asioita parempina kuin ne ovat”. ”Älä kaunistele asioita”. ”Älä kiertele totuutta”.
Raamatussa meitä kutsutaan Kristuksen lähettiläiksi. Meitä kehotetaan elämään Kristuksena toiselle ihmiselle. Tämä on aika haastava kehotus. Vaatii kohtuullisen hyvää itsetuntoa hypätä Jeesuksen saappaisiin. Jeesuksen perustehtäviinhän kuuluu mm. kuolleiden herättämistä henkiin, sokeiden näön palauttamista, vetten päällä kävelemistä ja laadukkaiden catering-palveluiden tarjoamista vähistä aineksista viidelle tuhannelle.

Yhtäältä kuulostaa vitsiltä edes yrittää olla Kristus. Ja toisaalta siinä on kuitenkin jotain niin houkuttelevaa. Jumalalliseen rakkauteen kukaan ihminen ei tietenkään pysty, mutta sitä rakkautta jokainen ihminen voisi kai yrittää matkia. Mitä jos kaikki yrittäisivät? Mitä jos kaikki yrittäisivät edes vähän? Mitä jos Sinä yrittäisit matkia rakastavaa Kristusta minuutin päivässä?
Oikea usko näkyy rakkautena, mutta hyväkin yritys matkia Kristusta leimaantuu luultavasti aika nopeasti jeesusteluksi. Kun päivittäinen Kristus-minuutti pyörähtää käyntiin, saattaa olemuksemme muuttua hetkellisesti enemmänkin tekopyhäksi kuin pyhäksi. Raamatussa meitä kutsutaan elämään Kristuksina lähimmäisillemme, mutta meitä kehotetaan toistuvasti varomaan tekopyhyyttä ja uskonnollista ylpeyttä. Meitä ei kutsuta jeesustelemaan. Meitä kutsutaan seuraamaan Kristusta. Kristuksen seuraamisen ja jeesustelun välillä on sama suhde kuin moraalisen elämän ja moralismin. Meidän velvollisuutena on yrittää tuoda pieni pala taivasta maan päälle.

Meitä kutsutaan kopioimaan Kristusta omassa elämässämme. Se on siis kutsu pyhyyteen, ei tekopyhyyteen. Jos tekopyhyyden merkki on epärehellisyys, voi pyhyyden yksi merkki olla rehellisyys. Rehellisyys voi näkyä siinä, että itse jatkuvasti ymmärtää pyhyyden ja tekopyhyyden karmaisevan kapean eron. Ja rehellisyys näkyy siinä, että tuntee oman rakkauden ja Kristuksen rakkauden eron.

Olisiko Kristus-minuutin aika tänään? Aika alkaa nyt!

Kesäiloa – syksyllä aloitamme kauden uusin innostuksin ja voimin! Tule Sinäkin mukaan toimintaan ja yhteisöön, liity agricolaliike.fi –sivulla facebook-ryhmiin ja laita vapaa viesti niina.pihlajamaa@evl.fi Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen niin saat jatkossa sähköpostilla kaikki tiedot heti kotiin!

Taivaan valossa,

Teemu Laajasalo
Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja, pappi, KT

teemu.laajasalo@evl.fi

"Tapahtukoon niin kuin uskot."

Kun pieni lapsi leikkii, hänelle ei tuota ongelmaa kuvitella todellisuutta. Nukeille voi tarjota ruokaa ojentamalla suun eteen Lego-palikan, kurkkupurkki on kuninkaan säihkyvä valtaistuin ja leivänpala pöydässä muuttuu helposti lentokoneeksi. Kun tarpeeksi kuvittelee, niin todellisuus muuttuu – siis kun uskoo, niin tapahtuu.

Meille aikuisille on tyypillisempää ajatella, että jos vaan tapahtuisi, niin minäkin voisin uskoa. Jos ihmeitä todennettaisiin ja taivaallisia tapahtuisi, niin usko kyllä syntyisi.

Jeesuksen logiikka rohkaisee meitä lapsenmielisyyteen. Usko ensin, niin sitten tapahtuu. Älä johda tosiasioista uskoa, vaan uskosta tosiasioita. Aika rohkealta kuulostaa, mutta se meille on luvattu.

Siis nimenomaisesti luvattu, ei uhattu. Uskon todellisuus ei ole ahdistava, vaan vapauttava. Uskon todellisuus lupaa sinulle täydellisen rakkauden silmin sinua ihmettelevän Jumalan, oikeuden omannäköiseen elämään ja loisto-ohjeet yhteiselämään. Ja vielä huikean lopun: taivaan.

Maailmassa on syytä rukoilla ihmettä. Jos ympärille katsoo, usko on koetuksella. Maailma on aika lailla haastava. Mutta jos emme katsokaan todellisuutta, vaan uskoa?

Voisiko Agricolasta kasvaa Helsingin keskustaan olemisen, toiminnan ja keskustelun keidas? Voisimmeko me ihan oikeasti sietää keskenään erilaista jeesuspuhetta ja -käytöstä? Voisimmeko me ihan oikeasti rakentaa rakastavan palveluhengen ja innostusyhteisön.

Selaa tätä lehteä. Selaa oikein paljon. Kaiva se toiminta, joka sinua kiinnostaa. Älä kysy, mitä Agricola voi antaa Sinulle, vaan kysy, mitä sinä voisit antaa Agricolalle. Tule mukaan rakennustalkoisiin, Agricolan näky ei toteudu nopeasti, mutta se toteutuu. Uskotaan, niin tapahtuu.

Innostusta kevääseen – tule mukaan nyt!

Teemu Laajasalo
Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja, pappi

Seuraus ja syy

Kävin päiväkodissa vierailulla. Siellä oli menossa opetustuokio keittiön siisteydestä. Lastentarhanopettaja kasvatti kysymyksin pientä poikaa – ikään kuin tietokilpailuhengessä: viiden pisteen vihje, kolmen pisteen vihje jne. Kysymys kuului: ”Mitä on tapahtunut?”
Ensimmäinen vastaus oli: ”Täällä on sotkuista”. Tietokilpailuhenkisen apukysymyksen jälkeen pojan toinen vastaus oli: ”Joku on sotkenut”. Ammattikasvattajan taidolla lopuksi puristui kolmas vastaus: ”Minä kaadoin maidon keittiön pöydälle.”
Syy ja seuraus kirkastuivat. Seuraus: ”Keittiö on epäsiisti.” Syy: ”Minä kaadoin maidon keittiön pöydälle.” Päiväkodissa kasvattaja halusi käyttää muutoksen momentumin loppuun asti ja kausaliteetin etsintä alkoi uudelleen; hellästi ja lujasti. Seuraus: ”Sinä siis kaadoit maidon pöydälle”. Syy: ”Miksi?”
Eikö meillä jo kasvaneilla tai kasvatetuillakin ole aikalailla pikkupojan vastaukset? Kuinka usein mekin etenemme tällä kolmijaolla! Ensin vain toteamme kuvaillen tilanteita – täällä on sotkuista. Sitten passivoimme kaiken – joku on sotkenut. Ja kuinka usein kolmas taso jääkin piiloon – minä olen sotkenut.

Yksi ihmeellisistä maailman laeista on syyn ja seurauksen laki. Seurauksilla on syynsä. Useimpien tapauksien takana on teko. Useimmat tulokset palautuvat panoksiin. Isolla osalla uutiskuvien kärsimyksestä on syy. Isoon osaan työpaikan tai koulun surusta on syy. Ihmissuhteiden vaikeuksilla on syy.

Ainakin pääsiäistä ennen, katumuksen kairoksessa, on paikallaan kysyä, missä seurauksissa syy olen minä? Missä kotiriitelynä näkyvissä seurauksissa syynä olen minä? Missä työpaikan taloudellisissa epäonnistumisissa syynä olen minä? Mikä maailman kärsimys ei ole edes minimaalisesti lievittynyt minun syystäni?

Syyn seurauksena voi olla myös ilo. Meillä on vapaa tahto tehdä hyvää. Hyvillä syillä saa usein hyviä seurauksia. Siksi on tärkeä tunnistaa myös ne iloiset seuraukset, jotka ovat sinun syytäsi. Lapsen ilo, puolison hymy tai lähimmäisen kiitollisuus.

Pääsiäinen on iloisimman ilon juhla. Seuraus: Kuolemaa ei ole. Syy: Jeesus.

Innostuksella, Sinua pääsiäisnauramaan ja -riemuitsemaan kannustaen

Teemu Laajasalo
pappi, toiminnanjohtaja